Vesiliukoisesti

Vesiliukoisesti tarkoittaa kykyä liueta veteen. Tämä sekä vesiliukoisuus kuvaa aineen kykyä muodostaa vesiliuosta että sen toimintaa arkipäiväisessä ja tieteellisessä kontekstissa. Vesiliukoisuus on tärkeä ominaisuus monilla tieteenaloilla, kuten kemiassa, biologiassa, farmakologiassa ja ympäristöstieteen sovelluksissa. Se riippuu sekä aineen ominaisuuksista että olosuhteista, kuten lämpötilasta ja pH:sta.

Tyypillisesti vesiliukoinen yhdiste on polaarinen tai ioninen. Veden kanssa tapahtuvat vuorovaikutukset, kuten ionisidokset ja vetysidokset, lisäävät liukoisuutta. Pienemmillä molekyyleillä, joilla on hydroksyyliryhmiä tai muita funtionaalisia ryhmiä, liukenee usein hyvin. Lämpötilan vaikutus vaihtelee: monien kiinteiden aineiden liukoisuus kasvaa lämpötilan noustessa, kun taas joidenkin kaasujen liukoisuus veteen pienenee lämpötilan noustessa. Myös pH ja ionivahvuus voivat muuttaa liukoisuutta erityisesti heikosti ionoituvien aineiden tapauksessa.

Esimerkkejä vesiliukoisista aineista ovat natriumkloridi (ruokasuola), glukoosi ja monet pienet, polaariset yhdisteet sekä etanoli. Ei-vesiliukoisiksi luokitellaan usein lipofilikot yhdisteet, kuten monet pitkäketjuiset hiilipohjaiset aineet sekä öljyt. Vesiliukoisuus vaikuttaa olennaisesti lääkkeiden biologiseen hyödyntämiseen, ympäristövaikutuksiin ja aineiden kuljetukseen ruoansulatuskanavassa. Liukoisuutta ilmoitetaan yleensä kiinteän aineen määrä liuoksessa tietyllä lämpötilalla (esim. g/l tai mg/ml); mittareita ovat myös logS ja muut solubility-arvot.