Vesiliikennekanavat

Vesiliikennekanavat ovat vesiväyliä, joiden vedenpinta mahdollistaa alusten ja veneiden liikkuvuuden. Ne voivat olla luonnollisia, kuten jokia ja salmia, tai ihmisen rakentamia kanavia, joissa on rakennettuja rakenteita kuten lukkoja sekä ruopattuja tai padottuja kulkuväyliä. Väylät voivat olla yhteydessä järvi- ja merialueisiin.

Päätehtävä on rahtiliikenteen ja matkustamisen mahdollistaminen sekä yhteyksien luominen eri vesistöjen välillä. Väylät tukevat kansainvälistä kaupankäyntiä, paikallista elinkeinoelämää ja matkailua. Lisäksi ne voivat palvella tulva- ja vesienhallintaa sekä tarjota energiantuotantokohteita pienemmissä toteutuksissa.

Infrastruktuuri ja toiminta: Kanavilla ja suurilla vesiväylillä on lukkoja, padot, ruoppaus sekä navigaatiomerkinnät ja ohjausjärjestelmät. Väylien kunnossapito, turvallisuus ja ympäristövaikutusten hallinta ovat olennaisia. Liikennettä säätelevät sekä kansalliset että kansainväliset säännöt.

Hallinto: Vesiliikennekanavien hoitoa hoitavat yleensä valtion tai paikallisten viranomaisten organisaatiot, ja ne vastaavat väylien suunnittelusta, investoinneista, rekisteröinnistä ja operatiivisesta liikenteestä.

Esimerkkejä: Globaalisti suuret Panama- ja Suez-kanavat muodostavat tärkeitä meriväyliä. Suomessa merkittävä on Saimaa-kanava, joka yhdistää Saimaa-järvet Itämeren vesiväyläverkkoon ja mahdollistaa rajat ylittävän kaupankäynnin sekä sisävesien yhteyden merelle.