Vesikarkaisuus

Vesikarkaisuus on fysikaalinen ominaisuus, joka kuvaa sitä, miten helposti aine menettää kosteutta ympäristön kosteuden alentuessa tai lämpötilan noustessa. Se liittyy vesimolekyylien desorptioon ja siirtymiseen pinnalle sekä lopulta haihtumiseen ympäristöön.

Ilmiö syntyy, kun vesipitoisuus pienenee ja sitoutuneen veden poistuminen tapahtuu huokosten ja pintojen kautta. Vesikarkaisuutta säätelevät sekä veden sitoutumisen voimakkuus että aineen rakenne: porolujuus, pinta-ala, kemiallinen koostumus sekä vesitasapainon isotermaat. Myös lämpötila ja suhteellinen kosteus vaikuttavat.

Mittaaminen ja mallintaminen perustuvat yleensä gravimetrisiin kopimittauksiin sekä dynaamiseen vesihumidiseen sorptioon (DVS). Näillä menetelmillä voidaan luoda desorptio- ja sorptio-käyriä sekä arvioida veden sitoutumisen luonnetta ja vapautumisnopeuksia.

Käyttökohteita ja vaikutuksia on monia. Rakennusmateriaaleissa vesikarkaisuus vaikuttaa kosteudenhallintaan, ulko- ja sisäilman vaihtuvuuteen sekä mahdollisiin halkeamiin. Pakkaus- ja elintarviketeollisuudessa sekä farmaseuttisissa tuotteissa kosteuden hallinta on olennaista laadun, vakauden ja huomion kohdemateriaalien kestävyyden varmistamiseksi.

Liittyviä käsitteitä ovat hygroskopia, kosteusmittaus ja kosteuden hallinta.

---