Verotusrajoitukset

Verotusrajoitukset ovat verotuslainsäädännön asettamia rajoja, jotka vaikuttavat siihen, millainen tulo on veronalaista, sekä siihen, millaisia vähennyksiä ja verohelpotuksia veronmaksaja voi käyttää ja millä ehdoilla ne myönnetään. Ne määrittävät myös verottamisen käytännön rajoja, kuten enimmäismäärät ja siirtoehdot tappioiden käsittelyssä sekä erityisten vähennysten soveltamisen.

Näkökulmana verotusrajoitukset kattavat muun muassa verotettavan tulon rajaukset, vähennysten ja verovähennysten enimmäismäärät sekä ehdot, joiden nojalla erilaiset helpotukset voidaan myöntää. Niihin kuuluvat myös eräät menettelyyn liittyvät rajoitteet sekä mahdolliset erikoiskäytännöt kotitalouksien ja yritysten verokohtelussa. Kansainvälisessä kontekstissa rajoitukset voivat ilmetä verosopimusten soveltamisena ja siirtohinnoittelun sääntelynä, jotka vaikuttavat ulkomaisten tulojen verotukseen sekä verotuksellisten rajoitusten yhteensovittamiseen.

Suomessa verotusrajoitukset toteutuvat verolainsäädännön kautta ja niitä valvovat veroviranomaiset. Niiden tavoitteena on varmistaa verotuksen oikeudenmukaisuus, estää veronkiertoa sekä ylläpitää verotulojen vakaata kertymää. Rajoitukset koskettavat sekä henkilö- että yritysverotusta sekä arvonlisäverotusta, ja ne voivat muuttua lainsäädännön muuttuessa.