Verkkokorteilla

Verkkokortti, eli verkkosovitin tai verkkoliitäntäkortti, on tietokoneen laitekomponentti, joka mahdollistaa tietokoneen liittämisen tietoverkkoon. Se toimii rajapintana tietokoneen ja ulkoisen verkkoyhteyden välillä, muuntaen digitaalisen datan signaalimuotoon, joka voidaan lähettää verkon yli, ja päinvastoin. Verkkokortit ovat välttämättömiä lähes kaikille nykyaikaisille laitteille, jotka kommunikoivat muiden laitteiden tai internetin kanssa.

Historiallisesti verkkokortit olivat erillisiä laajennuskortteja, jotka asennettiin tietokoneen emolevyn laajennuspaikkaan. Nykyään verkkokorteista suurin osa on integroituna emolevyyn, erityisesti pöytätietokoneissa ja kannettavissa tietokoneissa. Erillisiä verkkokortteja käytetään edelleen tilanteissa, joissa tarvitaan lisäominaisuuksia, korkeampaa suorituskykyä tai erikoisliitäntöjä.

Verkkokortteja on kahta päätyyppiä: langalliset ja langattomat. Langalliset verkkokortit, kuten Ethernet-kortit, käyttävät fyysisiä kaapeleita, kuten Ethernet-kaapeleita, tiedonsiirtoon. Ne tarjoavat yleensä vakaamman ja nopeamman yhteyden. Langattomat verkkokortit, jotka perustuvat Wi-Fi-standardeihin, mahdollistavat yhteyden muodostamisen ilman fyysisiä kaapeleita radioaaltojen avulla. Tämä tarjoaa liikuteltavuutta ja joustavuutta verkkoyhteydessä. Verkkokortit tunnistetaan usein MAC-osoitteella, joka on ainutlaatuinen tunniste jokaiselle verkkolaitteelle.