verkkokorteista

Verkkokortti, joka tunnetaan myös nimellä verkkosovitin tai verkkoliitäntäkortti (NIC), on tietokoneen laitteistokomponentti, joka mahdollistaa tiedonsiirron tietokoneen ja tietoverkon välillä. Se toimii rajapintana, joka muuntaa tietokoneen digitaalisen datan signaaliksi, jota voidaan lähettää verkon yli, ja toisinpäin. Verkkokortit ovat olennaisia käytännössä kaikille moderneille tietokoneille, jotta ne voivat osallistua verkkoihin, kuten paikallisiin verkkoihin (LAN) tai Internetiin.

Verkkokortteja on kahta päätyyppiä: langallisia ja langattomia. Langalliset verkkokortit, yleisimmin Ethernet-kortit, käyttävät kaapeleita, kuten RJ45-liittimellä varustettua kierrettyä parikaapelia, yhteyden muodostamiseksi. Ne tarjoavat yleensä vakaamman ja nopeamman yhteyden. Langattomat verkkokortit, jotka käyttävät Wi-Fi-teknologiaa, mahdollistavat yhteyden muodostamisen verkkoon ilman fyysisiä kaapeleita radioaaltojen avulla.

Verkkokortti tunnistaa jokaisen verkkokortin yksilöllisellä MAC-osoitteella (Media Access Control), joka on pysyvästi tallennettu laitteeseen valmistusvaiheessa. Tämä osoite varmistaa, että data toimitetaan oikeaan laitteeseen verkossa. Verkkokortit ovat usein integroituja emolevyyn, mutta niitä voidaan myös asentaa erillisinä lisäkortteina, erityisesti pöytätietokoneisiin, joissa tarvitaan lisäominaisuuksia tai parempaa suorituskykyä.