Verkkokirjaston

Verkkokirjaston käsite viittaa digitaaliseen kokoelmaan ja palveluihin, joiden kautta käyttäjät voivat hakea, lukea, lainata tai ladata kirjoja sekä muuta kirjallista aineistoa internetin välityksellä. Verkkokirjastot voivat olla julkisen hallinnon, oppilaitosten tai yksityisten toimijoiden ylläpitämiä, ja ne voivat sisältää sekä avointa että rajoitettua sisältöä.

Sisältö ja käyttöoikeudet vaihtelevat palveluittain. Verkkokirjaston aineistot voivat olla e-kirjoja, äänikirjoja, digitaalisia aikakauslehtien numeroita, artikkeleita sekä multimedia-aineistoa kuten ääni- tai videoaineistoa. Palvelut tarjoavat hakutoiminnot, suodatusvaihtoehdot sekä lukutoiminnot, ja ne saattavat mahdollistaa suosikkien tallentamisen. Usein tarjolla on myös mahdollisuus lukea materiaalia suoraan verkossa tai ladata laitteelle tallennettavaa kopioita.

Tekijänoikeudet ja lisenssit ohjaavat verkkokirjastojen käyttöä. Osa aineistosta on vapaasti lisensoitu tai avoimen lähdekirjaston piirissä, kun taas osa on tilattua tai rajoitettua lainaamista varten. Lainaus- ja latausrajoitukset sekä käyttöoikeudet määritellään kunkin kirjasto- tai julkaisusianttilan mukaan. Digitaalisia kopioita hallitaan usein digitaalisen oikeuksien hallinnan DRM-tekniikoilla.

Tekninen toteutus sekä saavutettavuus ovat keskeisiä. Verkkokirjastot ovat verkkopalveluita, jotka vaativat käyttäjätilin, mahdollistavat muistamisen, palautukset ja useita käyttöliittymämuotoja sekä usein mobiilisovellukset.

Historiaosuudessaan verkkokirjastot kehittyivät 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla digitaalisessa julkaisemisessa ja verkkoyhteyksien yleistyessä. Ne ovat kehittyneet yhdistämään kirjasto- ja julkaisutoiminnan tarjoamalla etäkäyttöä sekä monipuolisia hakija- ja lukukokemuksia. Verkkokirjastot parantavat pääsyä kirjalliseen aineistoon, tukevat oppimista ja kulttuuriperinnön säilyttämistä digitaalisessa muodossa.