Velkavankilaisuuden

Velkavankilaisuuden tarkoittaa tilannetta, jossa velkaa maksamatta jättänyt henkilö voidaan vangita velan realisoinnin turvaamiseksi. Kyseessä on historiallinen oikeuskäytäntö, jonka tarkoituksena oli pakottaa velallinen suorittamaan velka. Vangitseminen ei ollut rikosoikeudellinen rangaistus, vaan keino panna täytäntöön velanmaksu.

Historiallisesti velkavankilaisuutta sovellettiin monissa eurooppalaisissa oikeusjärjestelmissä aina varhaishistoriasta nykypäivään asti. Suomessa ja muissa pohjoismaisissa maissa velkavankila oli osa vanhaa oikeusperinnettä, mutta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa järjestelmää alettiin purkaa ja käytäntö poistui lopulta käytöstä.

Nykytilanteessa velkavankilaisuutta ei käytännössä ole; velkojen perintä hoidetaan siviililainsäädännön keinoin, kuten ulosottomenettelyn, velkajärjestelyn ja konkurssin kautta. Kansainvälisesti ja historiallisesti velkavankilaisuuden on katsottu rajoittavan ihmisoikeuksia ja oikeusturvaa, ja se on yleisesti torjuttu nykyisin oikeusvaltioperiaatteiden vastaisena käytäntöinä.

Velkavankilaisuuden käsittely heijastaa laajempaa keskustelua taloudellisesta eriarvoisuudesta, oikeusjärjestyksen perusoikeuksista sekä velkojien ja velallisten oikeuksien tasapainosta.