Vastustuskykyjä

Vastustuskykyjä tarkoitetaan elimistön valmiuksia vastustaa taudinaiheuttajia ja torjua haitallisia mikrobeja sekä epätyypillisiä kemiallisia aineita. Vastustuskykyjen koostumus sekä yksilölliset erot vaikuttavat siihen, miten keho reagoi infektiivisiin taudinaiheuttajiin ja muuttuviin haittoihin.

Elimistön vastustuskyky jakautuu kahteen pääryhmään: synnynnäinen (perimäinen) vastustuskyky ja hankittu (adaptiivinen) vastustuskyky. Synnynnäinen vastustuskyky on nopeasti toimiva ja yleinen, eikä se vaadi aiempaa altistumista taudinaiheuttajalle. Siihen kuuluvat esteet kuten iho ja limakalvot, rauhasissa tuotetut antimikrobiset yhdisteet sekä syöjäsolut ja tulehduksen mekanismit.

Hankittu vastustuskyky kehittyy yksilöllisesti altistumien kautta. Siihen kuuluvat T- ja B-solut. B-solut tuottavat vasta-aineita, jotka neutraloivat taudinaiheuttajia tai merkitsevät ne tuhoutumista varten. T-solut voivat tappaa infektoituneita soluja tai ohjata muita immuunivasteita. Immuunimuisti mahdollistaa nopeamman ja vahvemman vasteen toistuvalla altistuksella.

Vastustuskyvyssä voidaan erottaa myös passiivinen ja aktiivinen vastustuskyky. Aktiivinen vastustuskyky syntyy kehon omasta vasteesta, esimerkiksi rokotusten kautta tai infektion jälkeen. Passiivinen vastustuskyky saadaan siirtämällä vasta-aineita esimerkiksi äidiltä sikiölle tai äidinmaidosta.

Useat tekijät vaikuttavat vastustuskykyyn, kuten geneettinen tausta, ikä, ravitsemus, uni, liikunta ja ympäristö. Rokotteet, terveellinen ruokavalio ja mikrobiomin tasapaino voivat vahvistaa vastustuskykyjä ja ehkäistä infektioita.

Vastustuskykyjen ymmärtäminen on keskeistä lääketieteessä ja julkisessa terveydessä, erityisesti rokotusten suunnittelussa, infektiopathologian tutkimuksessa ja immuunisairauksien hoidossa.