Vastausosuus

Vastausosuus on tilastollinen mittari, joka kuvaa vastanneiden osuuden suhteessa tutkimukseen kutsuttujen tai valittujen henkilöiden kokonaismäärään. Sitä käytetään laajasti kyselytutkimuksissa, haastattelututkimuksissa ja muussa aineiston keruussa sekä hallinnollisissa tilastostrategioissa.

Vastausosuus voidaan laskea usealla tavalla. Yleisin muoto on prosenttina: (vastanneiden määrä ja voimassa olevien vastauksien määrä) jaettuna (kutsuttujen tai otoksen koko) kerrottuna sadalla. Joissakin yhteyksissä käytetään myös kokonaisvastausten tai käytettävissä olevien vastausten määrää suhteessa kutsuttujen määrään. On tärkeää määritellä, mitä otetaan huomioon, kuten hylätyt tai puuttuvat vastaukset, jotta lasku pysyy johdonmukaisena.

Vastausosuudella on keskeinen rooli tutkimuksen laadun arvioinnissa. Suuri vastausosuus parantaa otoksen edustavuutta ja pienentää ei-vastaajien aiheuttamaa vääristymää, mutta korkea osuus ei yksin riitä takaamaan edustavuutta, jos vastanneet poikkeavat merkittävästi ei-vastaajista.

Faktoreita, jotka vaikuttavat vastausosuun, ovat muun muassa tutkimusmenetelmä (verkkokysely, postikysely, puhelinhaastattelu), kyselyn pituus, aiheen kiinnostavuus, aikataulutus sekä vastauksia koskeva luottamus ja tietosuoja. Keskeisiä keinoja vastausosuuden parantamiseksi ovat personoidut kutsut, muistutukset, lyhyet ja selkeät kyselyt, monikanavainen toteutus sekä kannustimet ja mobiiliystävällinen suunnittelu.

Rajoitukset: Vastausosuus mittaa vain vastanneiden osuutta, ei suoraan vastauksen laatua. Ei-vastaus voi heijastaa taustatekijöitä, joten tutkijat käyttävät tarvittaessa tilastollisia painotuksia ja vaikutusmekanismeja arvioidakseen mahdollisia epäedustavuuksia.