Varainkeräyslainsäädännön

Varainkeräyslainsäädännön tarkoitus on säädellä ja valvoa rahankeruutoimintaa Suomessa, suojaamalla keräyksen kohteita ja varmistamalla toiminnan laillisuus. Lainsäädäntö perustuu pääasiassa *varainkeräyslain* (1999/535) ja sen täytäntöönpanosäädöksiin, kuten *varainkeräysasetukseen* (2000/1055). Laki koskee kaikkia julkista rahankeruuta, kuten hyväntekeväisyysjärjestöjen, uskonnollisten yhteisöjen ja poliittisten puolueiden toimintaa.

Lain mukaan varainkeräys on sallittua vain, jos se on julkista ja suoritetaan järjestelmällisesti. Kerääjä tai järjestö on velvollinen rekisteröitymään *Varainkeräysrekisteriin*, joka ylläpitää tietoa laillisesti toimivista keräyksistä. Rekisteröinti edellyttää muun muassa toiminnan tarkoituksen ja rahankäyttösuunnitelman esittämistä. Keräyksen tulee olla läpinäkyvä, ja keräysrahat on käytettävä ainoastaan ilmoitetuissa tarkoituksissa.

Lain tarkoituksena on estää petoksellista keräystoimintaa ja varmistaa, että rahat käytetään tarkoitukseen. Valvontaviranomaisena toimii *Keskusrikospoliisi* (KRP), joka voi tarkastaa keräyksiä ja antaa varoituksia tai jopa kieltää epäluotettavan keräyksen. Rikoslain mukaan varainkeräyslain rikkomisesta voi seurata sakkoja tai jopa vankeutta, jos toiminta on järjestäytynyttä petosta.

Lainsäädännön tarkoituksena on myös suojaa keräyksen kohteita, kuten yksityishenkilöitä ja yrityksiä, epärehellisiltä keräyksiltä. Kerääjien on noudatettava tiukkoja ilmoitusvelvoitteita ja toimia avoimesti, jotta luottamus rahankeruutoimintaan säilyy. Lisäksi laki edistää hyväntekeväisyysjärjestöjen ja muiden säätiöiden toimintaa, tarjoten selkeät säännöt ja turvallisuuden keräyksille.