Valonrippeitä

Valonrippeitä on suomalainen sanallinen ilmaus, joka tarkoittaa pieniin valon sirpaleisiin tai säteisiin viittaavaa, hetkellistä kirkkauden rikkoutumista. Sitä käytetään erityisesti runoudessa ja kuvataiteen arvostelussa ilmaisemaan valoisan ilmapiirin epätasaisuutta, liikkuvuutta ja hetkellisyyttä: esimerkiksi kun valo siivilöityy lehvästöjen lomasta, kimaltuu veden pinnalta tai vilahtaa tilojen halki.

Etymologia: Sana muodostuu sanoista valo ja rippeet; rippeet on monikko partitiivissa, joten valonrippeitä viittaa useisiin valon sirpaleisiin. Se on vanhempi, mutta nykykäytössä metaforinen käsite.

Käyttö: Käyttö on pääasiassa kirjallisessa ja visuaalisessa kontekstissa. Valonrippeitä toimii moodin luojana: se viittaa läpikuultavaan, välkkyvään ja ohikiitävään ilmeeseen.

Tieteellinen näkökulma: Valonrippeitä ei ole virallinen termi optiikassa; se on metaforinen ilmaus. Fyysiset ilmiöt, kuten diffraktio, heijastuminen ja refraktio, voivat tuottaa todellisia valon piirteitä, mutta termi itse on aineksena estetiikkaa.

Lisätiedot: Termiä esiintyy erityisesti suomalaisessa kirjallisuudessa ja kriittisessä kirjoittelussa. Katso myös: valonlähde, säde, heijastus.