Valonlaskenta

Valonlaskenta on prosessi, jossa valaistuksen määrää ja jakautumista tiloissa tai alueilla arvioidaan ja suunnitellaan. Siihen kuuluu sekä keinovalon että luonnollisen valon vaikutusten huomioiminen sekä tavoitteenaan riittävä, tasainen ja energiatehokas valaistus. Valonlaskennalla pyritään sekä visuaaliseen mukavuuteen että toiminnallisuuteen – esimerkiksi työtehtävien suorittamisen kannalta tarvittava valaistusvoimakkuus, tilan ja valaistuksen laatu sekä energiakulutuksen optimointi.

Laskentamenetelmät ja tulokset: Fotometrinen laskenta ennustaa valaistusvoimakkuuden E(x,y) tilan eri pisteissä hyödyntäen valonlähteiden intensiteettiä (candela) ja tilan geometriaa. Päivänvalonlaskenta eli daylighting arvioi luonnollisen valaistuksen osuutta; yleisimpiä lähestymistapoja ovat daylight factor -menetelmä ja kehittyneemmät simuloinnit. Lumen-pohjaiset menetelmät sekä pistelaskenta että ruutupohjaiset mallit hiovat valaistusvoimakkuuden jakaumaa. Laskennat voidaan yhdistää energiasimulointeihin sekä käyttäjäystävällisyyden arviointiin.

Sovellukset ja standardit: Valonlaskentaa käytetään toimisto-, tuotanto-, koulutus- ja julkistiloissa sekä ulkovalaistuksessa arkkitehtonisen ja toiminnallisen laadun sekä energiatehokkuuden optimoimiseksi. Suomessa ja Euroopassa standardeja ohjaavat muun muassa EN 12464-1 -valaistus työtiloille sekä CIE:n suositukset ja paikalliset rakennusmääräykset. Hyvä valonlaskenta huomioi sekä visuaalisen mukavuuden että taloudelliset kustannukset.

Käytännössä valonlaskenta tapahtuu usein suunnitteluvaiheessa ohjelmistojen, kuten DIALuxin, Reluxin tai Radiance-pohjaisten työkalujen avulla, sekä analysoidut tulokset dokumentoidaan suunnitelmiin.