Valkotaulut

Valkotaulut ovat kirjoitus- ja esityspintoja, joita käytetään sekä opetuksessa että liiketiloissa. Niille kirjoitetaan kuivapyyhkimällä käytettävillä merkinnöillä, jotka voidaan poistaa helposti ilman liitu- tai kivenpoistoa. Valkotaulut soveltuvat sekä nopeaan ideapalaveriin että opettamiseen, ja niihin voidaan usein kiinnittää magneetteja.

Valkotaulujen rakenne ja materiaalit vaihtelevat. Yleisimmät pinnat ovat non-poröorisia, kestävää plastia- tai emali-maalipinnoitteita sekä magneettisia teräs- tai komposiittipintoja. Edullisimmat taulut käyttävät melamiinipohjaista pintaa, joka on kevyehkö naarmuuntumaan ja menettää heijastavuutensa ajan. Kalliimmat vaihtoehdot voivat olla lasilautapintoja tai posliini-enkeli-teräspohjia, jotka kestävät kovempaakin käyttöä ja antavat paremman magneettisuuspinnan.

Tyypit: tavallinen valkotaulu, magneettinen valkotaulu, lasista valmistettu valkotaulu sekä siisti moderni, magneettinen lasitaulu. Valmistajakohtaiset erot vaikuttavat pinnan kestävyyteen, kirjoitusmukavuuteen ja jälkien poiston helppouteen. Taulun koko, kehykset sekä porauksien sijainnit määräytyvät tilan mukaan, ja asennus tehdään yleensä kiinnittämällä taulu seinälle.

Käyttö ja ylläpito: käytä valkotaulu-merkintöihin tarkoitettuja kuivapyyhittäviä tusseja ja puhdistusaineita, vältä hankaavia aineita, jotka voivat naarmuttaa pinnan. Säännöllinen pyyhkiminen ehkäisee ghostingia eli jääviä merkintöjä. Liiallisella kosteudella tai rasvaisilla käsillä voidaan vaikuttaa pinnan kestävyyteen ja pyyhkimisen helpyyteen.

Historia ja käyttöarvio: valkotaulut ovat yleistyneet 20.30-luvulta lähtien perinteisten liitutaulujen tilalle opetuksessa ja työtiloissa. Ne tarjoavat nopean, siistin ja uudelleen käytettävän kirjoituspinnan, mutta niiden kustannukset ja huolto voivat vaihdella suuresti materiaalin mukaan.