naarmuttaa

Naarmuttaa on suomenkielinen verbi, jonka perusmerkitys on aiheuttaa naarmuja raapimalla tai koskettamalla pintaa niin, että syntyy pintavaurio tai näkyviä jälkiä. Sitä käytetään sekä ihmisistä että eläimistä, esimerkiksi kun joku naarmuttaa pöydän pintaa tai kun kissa raapii huonekaluja. Tällainen toiminta on usein pinnallista, mutta voi olla sekä esteettisesti että käytännöllisesti haitallista.

Etymologisesti sana pohjaa naarmu-nimiseen suureen tai jälkimuotoon, ja -taa- sekä transatiivisen verbin taivutuskuvion avulla muodostuu naarmuttaa. Yleisimmät taivutusmuodot ovat: minä naarmutan, sinä naarmutat, hän naarmuttaa, me naarmutamme, te naarmutatte, he naarmuttavat. Imperfektimuodot: minä naarmutin, sinä naarmutit, hän naarmutti, me naarmutimme, te naarmutitte, he naarmuttivat. Perfektissä tavataan muotoa olen naarmuttanut. Passiiviin tai monikkoon liittyviä rakenteita käytetään tilanteen mukaan, esimerkiksi “pintaa naarmutetaan”.

Käyttö kannattaa pitää kontekstisidonnaisena: konkreettista raapimista, jolla syntyy naarmuja, kuvaillaan yleisesti sanalla naarmuttaa. Sanaa voi käyttää sekä arkipäiväisessä ilmaisussa että kuvailemaan vauriota materiaalien pinnassa. Läheisiä käsitteitä ovat naarmu (jälki) ja naarmuttaminen (toiminta).

See also: naarmu, naarmuttaa-nivoutumat, naarmuttaminen, raapia.