Valkosoluja

Valkosolut (leukosyytit) ovat immuunijärjestelmän soluja, jotka osallistuvat kehon puolustukseen infektioita ja tulehduksia vastaan. Ne syntyvät luuytimessä ja kiertävät verenkiertoa sekä imusuonistoa pitkin kudoksiin, missä ne voivat reagoida ulkoisiin uhkiin.

Valkosolut jaotellaan pääosin kahteen ryhmään: granulosyyytteihin ja agranulosyyytteihin. Granulosyyyttejä ovat neutrofiilit, eosinofiilit ja basofiilit. Agranulosyyytteihin kuuluvat lymfosyytit (B-, T- ja NK-lymfosyytit) sekä monosyyytit, jotka voivat siirtyä kudoksiin makrofaageiksi.

Valkosolut suorittavat monipuolisia tehtäviä. Neutrofiilit ovat yleisimmät tulehduksen ensisijaiset solut, jotka fagosytoivat bakteereja. Eosinofiilit osallistuvat parasiittien vastustamiseen ja allergisiin reaktioihin. Basofiilit vapauttavat histamiinia ja muita välittäjäaineita tulehduksessa. Lymfosyytit vastaavat kohdennetusta immuunivasteesta: B-lymfosyytit tuottavat vasta-aineita, T-lymfosyytit koordinoivat soluvälitteistä immuunivastetta ja NK-solut tappavat infektoituneita soluja. Monosyytit kiertävät veressä ja siirtyvät kudoksiin, joissa ne muuttuvat makrofaageiksi, jotka fagosytoivat ja esittävät antigeeneja.

Normaalisti aikuisella kokonaismäärä veressä on noin 4–11 x 10^9 solua litraa kohti. Leukosytoosi (kohonnut määrä) ja leukopenia (alhainen määrä) voivat viitata infektioon, tulehdukseen, luuytimen sairauksiin tai immuunivajauksiin. Tutkimuksessa käytetään diffferentiaalista valkosolujakaumaa tarkentaakseen, mitkä solutyypit ovat poikkeavassa määrässä. Valkosolujen toiminta on keskeinen osa sekä nopeaa akuuttiapua että pitkäaikaista immunologista muistia.