Vakuuksesta

Vakuudesta on termi, jota käytetään rahoitus- ja oikeudellisessa kontekstissa viittaamaan vakuuteen, jolla turvataan velvoite tai lainan takaisinmaksu. Suomessa yleisimpiä vakuuden muotoja ovat kiinnitys kiinteistöön, pantti eli vakuus liikkuvaan omaisuuteen sekä takaussitoumus, jossa toinen osapuoli sitoutuu velan suorittamiseen velallisen laiminlyöessä.

Vakuuden tarkoituksena on vähentää luottoriskiä ja varmistaa velan suoritus. Se antaa velkojalle oikeuden periä velan vakuuden kautta, jos velallinen ei täytä velvoitteitaan. Eri vakuudet voivat vaikuttaa siihen, kuka saa rahoitetun summan ensin ja miten arvoa realisoidaan velan maksamiseksi.

Vakuuden tyypit ovat pääasiassa kiinnitys kiinteistöön, pantti liikkuvaan omaisuuteen sekä takaussitoumus. Kiinnitys kiinteistöön on yleisin vakuus asuntolainoissa ja muissa kiinteistörahoituksissa; se merkitään rekisteriin kiinnitysrekisteriin. Pantti syntyy sopimuksella ja koskee yleensä esimerkiksi autoja, koneita tai arvopapereita. Takaus on kolmannen osapuolen sitoumus vastata velasta velallisen estyneenä suorittaa maksut.

Vakuuden voima ja kesto riippuvat vakuuden tyypistä. Vakuudet voivat olla voimassa niin kauan kuin velka on olemassa tai kunnes vakuus vapautetaan sopimuksella. Kun velka maksetaan tai vakuus puretaan, velkojalle palautuu vakuuden jättämän riskin kattamisen vaikutus, ja omistusoikeudet tai hallinta palautuvat velalliselle. Mikäli velallinen menee konkurssiin, vakuudet realisoidaan etusijajärjestyksen mukaan velkojien hyväksi.