Vakavuusperusteiset

Vakavuusperusteiset ovat päätöksentekoon ja priorisointiin liittyviä lähestymistapoja, joissa toiminnan tai toimenpiteiden priorisointi perustuu vaikutusten vakavuuteen eli siihen, kuinka vakavia seuraukset voivat olla. Keskeistä on painottaa seurauksien gravedad ja äärimmäisten vaikutusten esto tai minimointi, eikä ainoastaan todennäköisyyksiä tai esiintymistiheyttä.

Lähestymistapojen taustalla on ajatus, että resursseja kannattaa kohdentaa alhaalta ylös riippuen siitä, miten vakavia tietyt tilanteet voivat olla eri sidosryhmille. Tämä voi ilmeneä sekä riskinarvioinneissa, riskienhallinnassa, emergency-hallinnossa että julkisessa politiikassa. Vakavuus voidaan mitata sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti: esimerkiksi luokituksilla kuten kriittinen, tärkeä, merkityksetön, tai numeerisilla skaaloilla, jotka yhdistävät vakavuuden ja mahdollisuuden.

Toimintatavoissa vakavuusperusteinen lähestymistapa voi ohjata toimenpiteiden valintoja, priorisointia ja resurssien kohdentamista. Yleisiä vaiheita ovat vakavuusperusteisten kriteerien määrittäminen, tarkasteltavien ilmiöiden vakavuuden arviointi, näiden arvojen painottaminen ja lopullisen päätöksen tai suosituksen muodostaminen.

Kritiikkiä kohdistuu usein siihen, että vakavuus yksinään voi aliarvioida harvinaisia mutta äärimmäisiä vaikutuksia, johtaa subjektiivisuuteen tai ei huomioi oikeudenmukaisuutta ja tasasuutta. Sopiva toteutus edellyttää läpinäkyvyyttä kriteereissä, selkeitä mittareita sekä säännöllistä tarkastelua ja päivitystä. Näin vakavuusperusteiset voivat tukea vastuullista ja proportionaalista päätöksentekoa.