Vahingonkorvaamiseen

Vahingonkorvaamiseen liittyvällä käsitteellä tarkoitetaan oikeudellista menettelyä, jossa vahinkoa aiheuttanut henkilö tai yhteisö on velvollinen korvaamaan vahingon kärsineelle. Tavoitteena on korjata tilannetta ja palauttaa vahingoittuneen asemaa mahdollisimman lähelle ennallaan. Korvausperiaatteet pätevät sekä sopimus- että vahingonkorvausoikeudellisissa tilanteissa.

Korvaus voidaan myöntää monenlaisissa tilanteissa, kuten liikenneonnettomuuksissa, työtapaturmissa, tuote- ja ympäristövahingoissa sekä sopimusrikkomuksissa. Yleisesti korvattavia vahinkoja ovat sekä taloudelliset menetykset (tulot menetykset, lääkärikulut, korjauskustannukset, omaisuuden arvo) että aineettomat haitat (kärsimys, henkinen kärsimys, kunnianloukkaus).

Vastuu perustuu useimmiten tahallisuuteen tai huolimattomuuteen sekä näiden syy-yhteyteen vahinkoon. Joissain tapauksissa vastuuta voidaan osoittaa lain perusteella sekä sopimuksen rikkomisen kautta. Asianosaisten välillä voidaan hyödyntää vakuutuksia, joiden kattavuus vaihtelee tilanteen mukaan.

Vaatimuksen esittäminen sisältää vahinkojen todentamisen ja asian oikea-aikaisen dokumentoinnin. Usein ratkaisu viedään neuvotteluun tai sovitteluun, mutta voi johtaa oikeudenkäyntiinkin. Vahingonkorvauslainsäädäntö sekä oikeuskäytäntö antavat raamit korvauksen määräytymiselle ja vanhentumiselle.

Lyhyesti: vahingonkorvaaminen on keino korjata vahinko ja tasata vastapuolen vastuuta. Se jaotellaan usein sopimusperusteiseen ja lainsäädännölliseen vastuuseen, ja sen käytännön soveltaminen riippuu tapahtuman laadusta sekä todistettavien vahinkojen luonteesta.