Uusintatodennusta

Uusintatodennusta on suomalainen termi, jota käytetään kuvaamaan asiakirjan tai väitteen uudelleen todentamista tai vahvistamista. Se voi tarkoittaa uuden todistuksen myöntämistä, joka korvaa tai täydentää aiemmin myönnetyn todistuksen, tai alkuperäisen todistuksen päivitystä sen oikeellisuuden varmistamiseksi.

Etymologisesti sana koostuu sanoista uusinta, joka viittaa toistamiseen tai uudistamiseen, ja todennus, joka tarkoittaa todentamista tai varmentamista. Käytännössä uusintatodennusta sovelletaan tilanteissa, joissa aiempi todistus on vanhentunut, sen tiedot ovat muuttuneet tai sen oikeellisuutta halutaan vahvistaa uudelleen. Se voi olla tarpeen esimerkiksi viranomaiskäytännöissä, notaarin toiminnassa tai digitaalisten asiakirjojen hallinnassa.

Käytännössä uusintatodennusta voidaan tarvita erilaisissa konteksteissa. Viranomaisasioissa tai rekisteripalveluissa saatetaan tarvita uutta todistusta, jos alkuperäinen on menettänyt voimassaan, sen tiedot ovat epäselviä tai asiointijärjestelmä vaatii päivitetyn varmentamisen. Tämän prosessin yhteydessä asiakirja voi saada uuden allekirjoituksen, leiman tai sähköisen todentamisen, ja se voidaan toimittaa sekä paperi- että sähköisessä muodossa.

Avg. suhteissa uusintatodennukseen liittyy sekä perinteisiä että digitaalisia todentamisen muotoja. Sen ymmärtäminen riippuu siitä, minkä viranomaisen tai hallintojärjestelmän käytännöistä kyseessä on. Lähtökohtaisesti kyse on varmistuksesta: aiemman todistuksen oikeellisuuden palauttamisesta tai päivittämisestä.