Uudiskiteytymisen

Uudiskiteytyminen on geologiassa ja metallurgiassa käytetty käsite, jolla tarkoitetaan uusien, virheettömien kiteitä muodostuvan kidekudoksen kehittymistä aiemmin deformeeruneen materiaalin tilalle. Prosessi tapahtuu yleensä lämpötilan ja/tai paineen vaikutuksesta ilman sulamista. Uudiskiteytyminen muuttaa mineraalisen koostumuksen ja tekstuurin siten, että vanhat kiteet korvautuvat uudella, usein puhtaammalla rakeisella rakenteella.

Geologisessa kontekstissa uudiskiteytyminen liittyy metamorfismiin. Kiven altistuessa kuumuudelle ja paineelle vanhat rakeet voivat muuttua ja uudenlaiset kiteet voivat muodostua, mikä vahvistaa mineraalisen järjestäytymisasteen ja muuttaa kiven lämmönjohtavuutta sekä lujuutta. Prosessi voi johtaa suurempien tai helposti erottuvien rakeiden syntyyn sekä tekstuurin sileytymiseen, mikä heijastaa kiven metamorfista historiaa.

Metallurgiassa uudiskiteytyminen tarkoittaa uuden, strainittömän kideverkoston muodostumista deformoidun metallin annealoinnin yhteydessä. Tämä vähentää dislokaatiodensityä, parantaa ductiliteettia ja muokattavuutta sekä muuttaa metallin mekaanisia ominaisuuksia. Uudiskiteytyminen voidaan nähdä osana materiaalin lämpökäsittelyketjua, jolla säädellään kiderakenteen ja siten suojuksen ominaisuuksia.

Merkitys ja sovellukset vaihtelevat kontekstin mukaan: geologiassa uudiskiteytyminen auttaa tulkitsemaan kivilaatujen metamorfista historiaa ja P–T-polkuja, kun taas materiaalin- ja metalliteollisuudessa sitä hyödynnetään hallitsemaan muun muassa lujuutta, kovuutta ja muokkautuvuutta. Esimerkkejä ovat marmoriin liittyvä kalkkikiven uudiskiteytyminen sekä kvartsin ja kvartsiittin muodostuminen, sekä metallien annealing-prosessit, joissa uusien kiteitä muodostuminen parantaa sylinterimäistä lujuutta.