Uskonnonvapautta

Uskonnonvapautta (uskonnonvapaus) on ihmisoikeus, joka turvaa yksilön oikeuden omaksua ja harjoittaa uskontoaan tai vakaumustaan sekä oikeuden olla ilman uskonnollista vakaumusta. Se kattaa uskon ja vakaumuksen valinnan vapauden, uskonnon harjoittamisen yksin tai yhteisön kanssa, sekä oikeuden muuttaa uskontoa tai luopua siitä. Vapautta kuuluu myös uskonnollinen ilmaisu sekä oikeus muodostaa ja kuulua uskonnollisiin yhteisöihin, rituaalien, rukousten ja uskonnollisen elämän piiriin kuuluvien toimintojen kautta.

Kansainväliset ja kansalliset säädökset määrittelevät uskontovapauden perusteet. Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusjulistus ja Kansainvälisen ihmisoikeuksien yleissopimuksen artiklat turvaavat uskon- ja vakaumuksenvapautta. Monissa maissa perustus tai lainsäädäntö toteaa uskonnonvapauden sekä yhdenvertaisuuden uskonnollisten yhteisöjen ja uskontokuntien suhteen. Vapautta voidaan rajoittaa vain yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden tai toisten oikeuksien suojaksi. Lapsen etu sekä vanhempien oikeudet kasvattaa lasta voivat tuoda lisäulottuvuuksia päätöksentekoon.

Käytännössä uskontovapaus vaikuttaa arkeen monin tavoin: uskonnollisten yhteisöjen toiminta, tilojen käyttö, rituaalit, opetuksen järjestäminen ja uskonnollisten symbolien näkyvyys sekä työn- ja koulutuksen sektorien kohtelu. Se merkitsee myös mahdollisuutta vapaaehtoiseen uskonnon harjoittamiseen sekä vakaumuksen vaihdon vapautta, ja sitä, että yhteiskunnan tulee kohdella erilaisia uskonnollisia ryhmiä tasapuolisesti ilman syrjintää.