Upotusasennus

Upotusasennus viittaa tilanteeseen, jossa laite tai ohjelmisto asennetaan suoraan käyttöjärjestelmän tai palvelimen sisäiseen muistiin tai levyyn ilman tarvetta erillistä asennusohjelmaa tai käyttäjäliittymää. Tämä menetelmä on yleinen esimerkiksi mobiililaitteissa, kuten älypuhelimissa ja tableteissa, sekä tietokoneissa, joissa käytetään ohjelmistoja, jotka asennetaan suoraan käyttöjärjestelmän pakettienhallintajärjestelmän kautta.

Upotusasennus voi tapahtua esimerkiksi apuohjelmien, pelien tai sovellusten asennuksessa. Menetelmä on suosittu, koska se on nopeaa ja yksinkertaista, eikä se vaadi käyttäjän syöttämään asennusohjelmia tai käsittelemään monimutkaisia asennusvaiheita. Esimerkiksi Android- ja iOS-järjestelmät käyttävät upotusasennusta sovellusten asennuksessa, kun käyttäjä lataa sovelluksen sovellusmyymälästä ja asentaa sen suoraan laitteeseen.

Upotusasennus voi myös viitata tietokoneohjelmien asennukseen, jossa ohjelma asennetaan suoraan käyttöjärjestelmän sisäiseen muistiin tai levyyn ilman erillistä asennusohjelmaa. Tämä tapahtuu usein, kun ohjelma on pakattu muotoon, joka voidaan asentaa suoraan komennolla, kuten `.deb`- tai `.rpm`-paketit Linux-järjestelmissä. Tällöin asennus tapahtuu pakettienhallintatyökalun, kuten `apt` tai `dnf`, kautta.

Upotusasennuksen etuja ovat nopeus, yksinkertaisuus ja vähäinen käyttäjäliittymän tarve. Sen haittapuolena voi olla, että asennus voi olla vähemmän joustavaa kuin perinteisissä asennusmenetelmissä, ja se voi vaatia tiettyjä oikeuksia tai oikeuksia käyttöjärjestelmän hallintaan. Lisäksi upotusasennus voi joskus aiheuttaa ongelmia, jos ohjelma ei ole optimoitu käytettäväksi tällä tavalla.