Ultraäänivirtausmittareilla

Ultraäänivirtausmittarit ovat laitteita, joita käytetään nesteiden tai kaasujen virtausnopeuden mittaamiseen. Ne perustuvat ultraäänen käyttöön ilman suoraa kosketusta virtaavan aineen kanssa. Yleisimmät ultraäänivirtausmittarityypit ovat doppler- ja transiittiaikamenetelmät. Doppler-menetelmä hyödyntää virtaavassa aineessa olevien hiukkasten tai kuplien heijastamaa ultraäänen taajuuden muutosta. Transiittiaikamenetelmä mittaa ultraäänen kulkuaikaa virran suuntaan ja sitä vastaan. Mittari lähettää ultraäänipulsseja ja vastaanottaa ne kahden anturin avulla, jotka on asennettu putken ulkopuolelle tai sisälle. Virtausnopeus lasketaan sitten pulsseihin vaikuttaneen ajan tai taajuuden perusteella.

Ultraäänivirtausmittareiden etuja ovat niiden kyky mitata ilman painehäviötä, soveltuvuus monenlaisiin nesteisiin ja kaasuihin sekä helppo asennus, erityisesti putken ulkopuolelle asennettavat mallit. Ne eivät myöskään vaadi liikkuvia osia, mikä vähentää huoltotarvetta. Haittapuolina voivat olla mittaustarkkuuteen vaikuttavat tekijät, kuten nesteen epäpuhtaudet doppler-mittauksissa tai tarve hyvälle signaalin kululle. Mittalaitteiden kalibrointi on tärkeää luotettavien tulosten saamiseksi. Ultraäänivirtausmittareita käytetään laajasti teollisuudessa, esimerkiksi kemian-, vesi- ja energiateollisuudessa, prosessien valvonnan ja optimoinnin apuna.