Ultrasonihitsauksessa

Ultrasonihitsauksessa, eli ultraäänihitsauksessa, käytetään suurtaajuisia mekaanisia värähtelyjä muovien tai muiden materiaalien liittämiseen. Prosessi perustuu siihen, että yhden kappaleen pinnalle syötetään korkeataajuista tärinää, joka tarttuu toiseen, kiinnipainettuun kappaleeseen. Tämä tärinä muuttuu kitkalämmöksi liittymäpinnalla, sulattaen materiaalin paikallisesti. Paineen ja tärinän yhdistelmä sulauttaa materiaalit yhteen, ja kun tärinä pysähtyy ja liitos jäähtyy, syntyy vahva, saumaton liitos.

Ultrasonihitsausta käytetään laajalti teollisuudessa, erityisesti muovien valmistuksessa, mutta myös metallien liittämisessä erikoistapauksissa. Sen etuja ovat nopeus, tehokkuus ja puhtaus, sillä se ei yleensä vaadi lisäaineita, kuten liimoja tai juotetta. Prosessin tarkkuus mahdollistaa monimutkaisten muotojen ja herkän elektroniikan liittämisen. Laitekokoonpano koostuu yleensä virtalähteestä, muuntimesta, tehovahvistimesta ja soitinluista (horn). Soitinlu välittää ultraääntävärähtelyn työstettävälle kappaleelle.

Ultrasonihitsauksen soveltuvuuteen vaikuttavat materiaalin ominaisuudet ja liitoksen vaatimukset. Tietyt muovityypit, kuten polypropeeni, ABS ja polykarbonaatti, soveltuvat hyvin ultraäänihitsaukseen. Prosessi on energiatehokas ja ympäristöystävällinen, koska se kuluttaa suhteellisen vähän energiaa ja ei tuota saasteita. Sen avulla voidaan valmistaa esimerkiksi autojen osia, lääketieteellisiä laitteita ja elektroniikkakomponentteja.