virtalähteestä

Virtalähde on laite, joka muuntaa sähköenergian elektroniikkalaitteiden tarvitsemiin muotoihin ja toimittaa niille oikean jännitteen sekä virran. Se saa energiansa useimmiten verkkovirrasta ja muuntaa sen käyttökelpoiseksi tasajännitteeksi tai muuksi tarvittavaksi käyttöjännitteeksi. Virtalähteet voivat olla sekä sisäänrakennettuja että erillisiä ja ne suunnitellaan vastaamaan kunkin laitteen käyttöparametreja.

Tyypillisesti virtalähteet jaetaan lineaarisiin ja kytkentävirtalähteisiin (switch-mode power supplies, SMPS). Lineaarinen virtalähde tuottaa erittäin vakaata DC-jännitettä, mutta suurien tehojen yhteydessä on alhainen energiatehokkuus ja suuret lämpöhäviöt. SMPS-kytkentävirtalähde on pienikokoinen ja kevyt sekä huomattavasti energiatehokkaampi, mutta aiheuttaa yleisesti enemmän sähkömagneettista häiriötä ja vaatii suunnittelussaan EMC- ja suojalaitteita.

Keskeisiä komponentteja ovat muuntaja tai kytkinmuuntaja, diodidoldit, suodatus- ja regulaatiopiirit sekä suojalaitteet. Lineaarisessa lähteessä jännite säädetään regulaattorilla, ja suurimmat tehohäviöt syntyvät lämmön muodossa. SMPS-lähteissä ohjauspiiri hallitsee kytkettäviä transistoreita ja ulostulon jännite pidetään vakaana erilaisilla säätö- ja feedback-tekniikoilla.

Virtalähteitä käytetään laajalti tietokoneissa, televisioissa, kännykkälatureissa sekä teollisissa järjestelmissä. Energiansäästö ja turvallisuus ovat keskeisiä, joten virtalähteet noudattavat turvallisuus- ja elektromagneettisen yhteensopivuuden (EMC) standardeja sekä alueellisia merkintöjä. PC-virtalähteille on olemassa 80 Plus -hyötysuhdeluokituksia, jotka kuvaavat tehonkäyttöä eri kuormitusolosuhteissa.