Ultraäänipulssien

Ultraäänipulssit ovat lyhyitä, korkeataajuisia ääniaaltoja, joiden taajuus on tyypillisesti yli 20 kilohertsin. Ihmisen kuuloalueen yläraja on noin 20 kilohertsiä, joten nämä pulssit ovat ihmiskorvalle kuulumattomia. Ultraäänipulssien käyttö perustuu niiden kykyyn edetä aineessa ja heijastua eri materiaalien rajapinnoista.

Tekniikan perusperiaatteena on lähettää ultraäänipulssi kohti tutkittavaa kohdetta. Kun pulssi kohtaa materiaalin tai rakenteen, osa siitä heijastuu takaisin lähettimeen. Heijastuneen pulssin, eli kaikupulssin, vastaanottamisesta ja sen matkaan kuluneen ajan mittaamisesta voidaan päätellä kohteen etäisyys ja sijainti. Esimerkiksi lääketieteellisessä kuvantamisessa ultraääntä käytetään kudosten, elinten ja sikiön kuvaamiseen. Pulssit läpäisevät kehoa ja heijastuvat eri tiheyksisistä kudoksista, minkä perusteella muodostetaan reaaliaikainen kuva.

Teollisuudessa ultraäänipulsseja käytetään materiaalien tarkastuksessa vikojen, kuten halkeamien tai huokosten, havaitsemiseen. Pulssit läpäisevät materiaalin ja mahdolliset epäjatkuvuuskohdat aiheuttavat muutoksia heijastuneissa pulsseissa. Näitä muutoksia analysoimalla voidaan tunnistaa ja paikantaa vikoja. Ultraäänipulsseja hyödynnetään myös etäisyyden mittauksessa, puhdistuksessa ja kaukana olevien kohteiden paikantamisessa.