UVstabilointia

UV-stabilointi on prosessi, jossa poltto- tai muovimateriaalien altistusta ultraviolettisäteilylle hidastetaan. UV-säteily voi aiheuttaa photooxidatiivista vanhenemista, värinmuutoksia ja mekaanisten ominaisuuksien heikkenemistä, jolloin materiaalin käyttöikä lyhenee. Stabilointia toteutetaan lisäämällä materiaaliin lisäaineita, joita kutsutaan UV-suojiksi tai UV-stabilointiaineiksi.

Päätyypit ovat UV-absorberit ja HALSit (hindred amine light stabilizers). UV-absorberit imittävät UV-säteilyä ja muuttavat sen energiaa lämmöksi tai muuksi vähemmän haitalliseksi muodoksi, jolloin pati vahingot vähenevät. HALSit taas toimivat radikaaleja scavenger -mekanismeilla estäen vapaita radikaaleja ja hidastamalla ketjujen katkeamista sekä oksidatiivisia reaktioita. Yhdessä näiden lisäaineiden vaikutukset voivat parantaa sekä UV-säteilyn sietokykyä että pitkän aikavälin kestävyyttä. Lisäaineiden valinta huomioi käyttökohteen, prosessoinnin, migraation riskit ja ympäristöhaittojen hallinnan.

Sovellukset kattavat muovit, pinnoitteet, maalausjärjestelmät, pakkausmateriaalit ja tekstiilit. UV-stabilointi vaatii usein materiaalikohtaisen optimoinnin, jossa lisäaineiden kokonaismäärä, niiden jakautuminen ja yhteisvaikutukset muihin lisäaineisiin huomioidaan.

Testaus enää sisältää laboratorio- ja kenttämenetelmiä kuten QUV- tai xenon-arc-ivaloaltistustestit sekä värimuutosten ja mekaanisten ominaisuuksien seurannan. Ympäristö- ja säädöspolitiikka sekä migraatiokarhuushteet ovat tärkeitä, ja joissain tapauksissa unionin REACH- ja muiden säädösten vaikutus lisäainevalintoihin on huomioitava.