Työkykyä

Työkykyä, tai työkuntoa, tarkoittaa yksilön kykyä suoriutua töistään ottaen huomioon hänen fyysinen ja psyykkinen terveytensä sekä työtehtävien vaatimukset. Käsite on keskeinen työterveydessä ja sosiaaliturvassa, jossa sitä käytetään arvioimaan, kuinka hyvin henkilö pystyy työskentelemään nykyisissä tai suunnittelemissaan töissä sekä ohjaamaan kuntoutusta, takaisin pareja työelämään ja etuuspäätöksiä.

Mittarit ja arviointi. Yleisesti työkykyä mitataan sekä työkyvyn indeksillä (Work Ability Index, WAI) että yksilöllisillä harkinnanvaraisilla arvioilla. WAI kysyy nykyisestä työkyvystä verrattuna elekään parhimpaan suoritukseen, työn vaatimuksista, terveydestä, sairauspoissaoloista ja ennusteesta. Lisäksi käytetään toiminnallisia kapasiteettianalyyseja, lääkärinlausuntoja sekä työ- ja kuntoutussuunnitelmia, jotka yhdessä ohjaavat palaamista töihin tai tarvetta tukea.

Determinantit. Työkykyä heikentävät usein pitkäaikaiset sairaudet tai kipu, mielenterveysongelmat, ikä, koulutus ja ammatillinen tausta, työympäristö sekä työtehtävien fyysiset ja kognitiiviset vaatimukset. Myös sosiaalinen tuki, työmotivaatio ja elämäntavat vaikuttavat työkykyyn.

Käytännön merkitys. Suomessa työkykyä arvioidaan sekä työnantajien että työterveyshuollon toimesta, jotta voidaan suunnitella palauttamista työelämään ja yksilöllisiä tuki- ja kuntoutusratkaisuja. Se vaikuttaa myös etuus- ja kuntoutuspäätöksiin Kansaneläkelaitoksen (Kela) sekä eläke- ja sosiaalivakuutuslaitosten kautta, kuten kuntoutustuen tai mahdollisesti työkyvyttömyyseläkkeen harkintaan. Työkyky on usein kontekstisidonnainen ja riippuu sekä yksilön terveydestä että työolosuhteista sekä saaduista sopeutuksista.