Työarvon

Työarvo on käsite, jota käytetään klassisen politiikan taloustieteen ja marxilaisen taloustieteen yhteydessä. Se tarkoittaa hyödykkeen tai palvelun arvoa, joka määräytyy sen yhteiskunnallisesti tarpeellisen työajan mukaan. Käytännössä työarvo kuvaa sitä aikaa ja vaivaa, jonka standardoidussa tuotantoprosessissa tarvitaan tuotteen valmistamiseen. Työarvon mukaan arvon perusta ei ole kysyntä tai hinta, vaan työn määrä ja sen tuottama panos.

Historiallisesti käsite juontaa juurensa klassiseen taloustieteeseen. Adam Smith ja David Ricardo korostivat työn määrän merkitystä arvon muodostumisessa. Karl Marx kehitti teoriaa edelleen ja erotteli arvon perusteeksi työpanoksen yhteiskunnallisesti tarpeellisen ajan sekä lisäarvon, joka syntyy työntekijän ja pääoman välisessä suhteessa. Marxin mukaan kapitalistisessa tuotannossa työn arvo ja sen realisoituminen hyödykkeeksi voivat poiketa palkasta tai myyntihinnasta.

Nykyekonomisessa ajattelussa työarvoa käytetään lähinnä historiallisena ja kriittisenä käsitteellistämänä. Suurin osa mainstream-ekonomiasta perustuu marginalistiseen arvonmääritykseen, jossa arvo määräytyy rajatuottojen ja utiliteetin kautta. Kritiikit huomauttavat, että työarvon mittaaminen on vaikeaa ja että se ei täysin selitä kysyntää, pääomakustannuksia, teknologista kehitystä tai tuottavuuden muutoksia. Lisäksi töiden laatuerot ja erilaisten työpanosten arvottaminen sekä rahoituksen vaikutukset ovat ongelmallisia, kun yritetään määritellä arvoa pelkän työpanoksen perusteella.

Termi esiintyy nykyisin pääasiassa historiallisessa ja teoreettisessa keskustelussa. Se tarjoaa välineen tarkastella tuotannon sosiaalista rakennetta ja työvoiman roolia arvon muodostumisessa. Suomessa termiä käytetään pääasiassa marxilaisissa ja kriittisissä taloustieteen teksteissä.