Turvallisuusmekanismeista

Turvallisuusmekanismeista tarkoitetaan erilaisia kontrollikeinoja ja toimenpiteitä, joilla suojataan tietojärjestelmiä, dataa sekä palveluita uhkilta. Ne voivat olla teknisiä, hallinnollisia tai fyysisiä, ja ne tähtäävät estämään, havaitsemaan sekä reagoimaan uhkiin sekä varmistamaan luottamuksellisuuden, eheyden, saatavuuden ja ei-kieltäminen.

Keskeisiä mekanismeja ovat tunnistus ja valtuutus, salaus ja avainhallinta sekä pääsynhallinta ja identiteetinhallinta. Lisäksi käytetään eheysvarmuutta, digitaalista allekirjoitusta sekä lokitus- ja auditointimenetelmiä, jotka auttavat havaitsemaan poikkeavuudet ja jäljittämään tapahtumat. Turvallisuusmekanismit yhdistyvät usein useisiin kerroksiin, jolloin puhutaan puolustuksen syvyyden periaatteesta.

Turvallisuusmekanismeja suunniteltaessa korostuvat riskinarviointi, käyttötilanteet sekä moninaiset säädökset ja standardit. Toteutuksessa tulee huomioida ympäristön erityispiirteet sekä tekniset rajoitteet, ja järjestelmän on kyettävä sopeutumaan muuttuviin uhkiin. Good practice -periaatteina käytetään defense in depth -mallia ja, tarvittaessa, zero trust -lähestymistapaa. Avainkäsittely on keskeinen osa turvallisuutta: salausavaimet on suojattava, hallittava ja kierrätettävä asianmukaisesti sekä käytettävä vähintään tarvittavaa valtuutustasoa.

Pilvi-, mobiili- ja IoT-ympäristöissä turvallisuusmekanismit korostuvat tiedon salauksessa sekä laitteiden identiteetin varmistamisessa. Tietoja suojataan sekä levossa että siirrossa, toteutetaan vahva tunnistus ja monivaiheinen tunnistautuminen, hallitaan identiteettejä ja pääsyoikeuksia sekä suoritetaan säännönmukainen lokitus, monitorointi ja auditointi.