Tuloutukseen

Tuloutus (tuloutukseen) on finanssikielessä termi, joka kuvaa voittojen tai yhtiön varojen jakamista omistajille tai jäsenille. Tuloutus tarkoittaa siten voitonjaon toteuttamista sen sijaan, että voitto jäisi yhtiön sisäiseen käyttöön tai investoitaisiin uudelleen.

Soveltamisala ja muodot kehittyvät organisaatiosta riippuen. Yhtiöoikeudessa tuloutus voi tarkoittaa osingon tai muun vastaavan jakoperusteen toteuttamista. Osakeyhtiöissä ja muissa voitansaa- tai osuuskunnissa tuloutus on usein olennainen keino kiertää ylijäämävarojen palauttamista omistajille. Tuloutukseen liittyvät päätökset tekevät yleensä yhtiön yhtiökokous tai hallitus ja niitä rajoittaa lainsäädäntö: riittävä maksuvalmius ja vallitseva voitonjakokelpoinen oma pääoma sekä muut taloudelliset edellytykset.

Verotuksellisesti tuloutus vaikuttaa sekä yhtiöön että sen vastaanottajiin. Yhtiö, joka jakaa varoja omistajille, ei välittömästi vähennä verotuksellisesti jakamisen määrää, mutta vastaanottajat maksavat veroa saamastaan tuloutuksesta. Suomessa yksityishenkilöille maksettavat osingot ja muut tuloutukset verotetaan pääsääntöisesti pääomatuloina, ja ulkomaisiin tai erityistilanteisiin sovelletaan kunkin verolainsäädännön perusteita. Yhteisöt ja muut juridiset henkilöt voivat kohdata erilaisia verotuksellisia menettelytapoja.

Tuloutus on kilpailukykyisen rahoituksen ja omistajarakenteen kannalta keskeinen väline; se vaikuttaa sekä yrityksen omavaraisuuteen että omistajien tulospäiväkokemukseen. Yhtiöt harkitsevat tuloutusta osinkojen ja muiden jakamisen muotojen välillä ottaen huomioon taloudellisen tilan, oikeudelliset rajoitteet ja verovaikutukset. See also osinko, osakeyhtiö, voitonjako.