Tulkintaasteikkojen

Tulkintaasteikot ovat mittaus- ja arviointijärjestelmien osia, joiden avulla raakascorot voidaan muuntaa tulkinnoiksi. Niissä määritellään tasot tai luokat, kuten erinomainen, hyvä, keskitaso ja heikko, joiden avulla tulokset voidaan sijoittaa ja tulkita päätöksenteon tueksi. Tulkintaasteikot voivat olla normeerattuja (normeihin perustuvia) tai kriteeriperusteisia, ja ne voivat perustua sekä määrällisiin arvoihin että kategorioihin.

Useissa konteksteissa, kuten koulutuksessa, psykologiassa, terveydenhuollossa ja työelämässä, niiden tarkoituksena on tehdä tuloksista helposti ymmärrettäviä ja johdonmukaisia. Ne auttavat siirtämään numeerisen tiedon käytäntöön, esimerkiksi asettamalla suoritustason vaatimukset, tunnistamalla riskiluokituksia tai kuvaamalla kehitystarpeita.

Tulkintaasteikkojen kehittäminen alkaa käyttötarkoituksen määrittämisellä; sen jälkeen valitaan mittari, kerätään dataa ja muodostetaan tasot tai leikkauspisteet. Luotettavan ja kelvollisen asteikon on osoitettava sekä reliabiliteettia (luotettavuus) että kykyä heijastaa haluttua rakennetta. Lisäksi on arvioitava kulttuurinen tai ryhmäkohtainen vinouma sekä käyttöönottoon liittyvät eettiset ja käytännölliset rajoitteet.

Rajoituksina on, että liiallinen luokittelu voi kaventaa soveltuvuutta ja lisätä virhetulkintojen riskiä. Siksi tulkintaasteikkoja tulisi päivittää säännöllisesti ja varmistaa niiden käytön oikeellisuus sekä tulosten tulkinnan yhtenäisyys.