Tukeutumista

Tukeutumista on suomalaisessa kielessä nominaalimuoto, joka muodostuu verbistä tukeutua. Se viittaa toiminnan, prosessin tai tilan luonteeseen, jossa jokin kohde nojautuu, turvaa tai perustuu johonkin toiseen tekijään. Tukeutuminen voi olla sekä fyysistä että abstraktia: se voi tarkoittaa esimerkiksi tukea kehon asennolle tai sitä, että joku turvautuu tiettyyn ideaan, arvoihin, instituutioon tai ulkopuolisiin resursseihin.

Käyttöyhteydet ovat moninaisia. Arjen kielen kontekstissa tukeutuminen voi tarkoittaa esimerkiksi perheen tai ystävien tarjoamaa tukea taloudellisesti, emotionaalisesti tai käytännön asioissa. Tutkija- ja politiikkakielessä termiä käytetään kuvaamaan strategista tai rakenteellista riippuvuutta: esimerkiksi maan talous voi tukeutua ulkomaisiin markkinoihin tai welfare-järjestelmä voi muodostaa yhteiskunnan turvaverkon. Uskonnollisessa tai kulttuurisessa keskustelussa tukeutuminen saattaa tarkoittaa perinteen tai auktoriteetin ohjaamaa elämänkatsomusta.

Grammattisesti tukeutuminen on nominaalimuoto, jonka partitiivin käyttö ilmenee kuten muissakin ilmaisuissa: tukeutumista voi käyttää objektina lauseessa, esimerkiksi tukeutumista arvoihin tai tukeutumista ulkoisiin tekijöihin. Tukeutuminen eroaa läheisesti liittyvästä riippuvuudesta: riippuvuus viittaa usein passiivisempaan, väistämättömään tilaan, kun taas tukeutuminen painottaa tietoista suuntautumista tai valintaa tukea lähteeseensä.

Lisätietoja: tukea, tukeutua, riippuvuus.