Tilastointiperusteista

Tilastointiperusteista on termi, joka kuvaa sitä, millä perusteilla tilastoja kerrotaan, määritellään ja tulkitaan. Se kattaa ne säännöt, tiedonlähteet, rajaukset sekä ajalliset ja maantieteelliset mittasuhteet, joilla tilastot koostuvat. Perusteet muodostavat kokonaisuuden, jonka mukaan tilastot mitataan, luokitellaan ja raportoidaan.

Tilastointiperusteisiin kuuluvat muun muassa seuraavat osa-alueet: datalähteet ja niiden luotettavuus, määritelmät (mitä käsitellään esimerkiksi asukkaana, työllisenä tai yrityksenä), tilastointiin käytetty aikaväli ja viiteaika, maantieteellinen laajuus (koko maa, alueet, kunnat) sekä mittayksiköt ja yhdistämistavat. Lisäksi mukaan tulevat laskentamenetelmät, otantamenetelmät, painottamiskriteerit sekä mahdolliset yhdistelytavat eri tilastojen välillä.

Käytännössä tilastointiperusteet vaikuttavat tilastojen vertailtavuuteen ja tulkintaan. Muutokset perusteissa voivat aiheuttaa katkoja sarjoihin tai muuttaa arvojen merkitystä, joten muutoksista sekä uusista periaatteista on tiedoitettava tilastoihin liittyvissä julkaisuissa. Tilastointiperusteiden dokumentointi parantaa läpinäkyvyyttä ja mahdollistaa aidon vertailun sekä myöhemmän uudelleenarvioinnin.

Esimerkkejä konteksteista, joissa tilastointiperusteilla on keskeinen rooli, ovat väestötilastot, työllisyys- ja työmarkkinatilastot sekä yritys- ja taloustilastot. Erityisellä tarkkuudella niitä määritellään muun muassa käytettävien rekisterien, kyselyiden ja tilastointiviitteiden sekä kansantalouden tilinpidon standardien mukaan.

Suomessa tilastointiperusteet ovat osa tilastollista lainsäädäntöä ja metodologista ohjeistusta, ja niistä laaditaan usein erillisiä metodologisia selvillepitoja tilastojen julkaisujen yhteydessä.