Tiivistysmenetelmien

Tiivistysmenetelmien käsite kattaa prosessit, joilla materiaalin tiheys ja kiinteys paranevat puristamalla tai pakkaamalla sekä poistamalla ilmavuotoja. Tiivistystä käytetään laajasti geotekniikassa, metallurgiassa, pulverimetallurgiassa sekä muovi- ja elintarviketeollisuudessa. Lopputuloksen ominaisuudet riippuvat paineen, lämpötilan, kosteuden sekä käytetyn laitteen tyypistä.

Perinteisesti tiivistys jaetaan staattisiin ja dynaamisiin menetelmiin. Staattinen tiivistys kohdistaa materiaalin paineen pitkiksi ajoiksi, usein lämpötilan hallinnalla. Dynaaminen tiivistys perustuu toistuviin isku- tai värinätapahtumiin, kuten jyräykseen tai vibraatioihin.

Sovelluksina ovat: maaperän tiivistys rakennus- ja tiealoilla kantavuuden ja stabiilisuuden parantamiseksi; pulverimetallurgiassa die-puristus ja isostattinen puristus (CIP, HIP) ennen sintrausta; muovi- ja elintarviketeollisuudessa briketöinti ja puristusprosessi, joissa tarvitaan kiinteä muoto ja parempi kosteuden hallinta.

Laatuvarmistuksessa huomioidaan materiaalin ominaisuudet, kosteuspitoisuus, lämpötilat sekä käytettävissä oleva teknologia ja kustannukset. Epätasainen tiheys tai rakenteelliset virheet heikentävät suorituskykyä.

Tiivistysmenetelmien kehitys tukee kevyempiä ja kestävämpiä rakenteita sekä uusia materiaaleja, joissa tiivistys on keskeinen osa valmistusprosessia.