Tiivistysmekanismeja

Tiivistysmekanismit ovat järjestelmiä ja komponentteja, joiden tarkoituksena on estää nesteen tai kaasun vuotaminen kahden vastakkain olevan pinnan välisestä liitoksesta. Tiivistykset voidaan jakaa staattisiin, joissa liitos ei liiku, ja dynaamisiin, joissa toinen pinta liikkuu toisen suhteen. Ne voivat olla yksittäisiä osia tai kokonaisuuksia, kuten tiivistesarjoja.

Tyypillisiä tiivistysmekanismeja ovat mekaaniset tiivisteet, O-ringit, liptiivisteet, tiivistesauvat sekä pakkaukset (packing) ja labyrintti-tiivisteet. Mekaaniset tiivisteet ovat yleisiä pyörivissä sovelluksissa, kuten pumppujen ja agitaattorien aksiaalisten tai radiaalisten liikkeiden yhteydessä. O-ringit ja liptiivisteet tarjoavat joustavan tiivistyksen erityisesti pienissä tiloissa ja kapeilla liitoksilla. Pakkaukset käytetään vanhemmissa tai korkeaa paine-erotusta vaativissa laitteissa, kun taas labyrintti-tiivisteet soveltuvat suurille nopeuksille ja pölysuojaukseen.

Materiaalivalinnat riippuvat kemiallisesta yhteensopivuudesta, lämpötilasta ja paineesta. Yleisimmät ovat elastomeerit kuten NBR (nitrile), FKM (viton) ja EPDM, sekä PTFE ja metalliset tai komposiittimateriaalit. Tiivisteen materiaalit on valittava niin, että ne kestävät käyttöolosuhteet, kuten öljyt, hapet, äärimmäiset lämpötilat ja mekaanisen kulumisen.

Suunnittelussa huomioitavia tekijöitä ovat pintojen laatutaso, tiivisteen puristus, asennusmenetelmät ja halkaisu/kulutuksen hallinta sekä mahdollinen extrusio. Lisäksi vuototestausmenetelmät, kuten painehäviö- ja heliumvuototestaus, sekä säännöllinen huolto ja uusimisvajaat, ovat olennaisia. Vikaantumisen yleisiä syitä ovat kemiallinen hyökkäys, kuluminen, kemiallinen tai mekaaninen vanheneminen sekä räätälöimättömät liitokset.

Tiivistysmekanismit noudattavat usein alan standardeja ja materiaalivaatimuksia, ja niiden suunnittelussa huomioidaan sovelluksen vaatimukset sekä valmistajien ja teollisuuden parhaita käytäntöjä.