Tietovarastojärjestelmien

Tietovarastojärjestelmien tarkoituksena on tukea liiketoimintapäätöksiä keräämällä ja tarjottamalla analysoitavaa dataa useista lähteistä. Niiden tavoitteena on toimittaa laadukasta, ajallisesti vaihtelevaa ja yhdenmukaistettua tietoa, joka on optimoitu kyselyille ja raportoinnille eikä transaktioiden käsittelylle. Tietovarastot keräävät tiedot operatiivisista järjestelmistä, kuten ERP- ja CRM-järjestelmistä, ja ne organisoidaan helposti analysoitavaksi.

Arkkitehtuuriltaan tietovarastot sisältävät usein seuraavat osat: tiedon integrointi ja siirto (ETL tai ELT), staging-alue, varsinainen tietovarasto sekä mahdolliset tietomarkkinat eli datamarketit. Datan mallinnuksessa korostuvat usein dimensiomallit, kuten tähtimalli (star schema) ja lumihiutalemalli (snowflake schema), jotka helpottavat ad-hoc-analyyseja ja BI-työkaluilla tapahtuvaa raportointia. Datan odotetaan olevan ajallisesti varianttua, historiallista ja ei-tilinpidonnallisesti muuttumatonta ilman erillisiä päivityksiä.

Historia ja kehitys perustuvat kahteen pääoppiin: Inmonin yritysarkkitehtuuri, jossa keskitetty valtakokoelma ja datamarketteja rakennetaan asteittain, sekä Kimballin lähestymistapa, jossa datamarketeista koostuva kokonaisuus rakentuu käyttäjäkeskeisesti. Nykyisin monet järjestelmät käyttävät pilviteknologioita, ELT-tyyppistä tiedon käsittelyä, reaaliaikaisia tai lähes reaaliaikaisia päivityksiä sekä laajennettuja metadata- ja data governance -käytäntöjä.

Käyttäjät hyödyntävät tietovarastoja liiketoimintaraportoinnissa, dashboards-analyyseissa sekä data-analytiikassa eri toimintoihin, kuten talous, myynti ja operatiivinen suorituskyky. Yleistyvät ratkaisut kattavat sekä on-prem- että pilviympäristöt, ja ne tarjoavat skaalautuvuutta sekä hallittavuutta suurten datamäärien varastointiin.