Tietoturvalainsäädännön

Tietoturvalainsäädäntö viittaa lainsäädäntöön, joka säätelee tiedon ja tietojärjestelmien turvallisuutta sekä niihin liittyviä hallinnollisia ja teknisiä velvoitteita. Sen tarkoituksena on suojata henkilötietoja, yksityisyyttä ja liiketoiminnan toimintaa sekä lisätä luottamusta digitaalisiin palveluihin. Lainsäädäntö voi kattaa sekä julkisen että yksityisen sektorin ja sisältää sekä yleisiä periaatteita että toimialakohtaisia vaatimuksia.

Yleensä tietoturvalainsäädäntö määrittelee muun muassa soveltamisalan, vastuut ja menettelytavat. Tärkeisiin kohtiin kuuluvat riskien arviointi, turvallisten teknisten ja organisatoristen toimenpiteiden määrällinen ja laadullinen kuvaus, henkilöstön koulutus sekä tieto- ja tapahtumien hallinta. Keskeistä ovat myös ilmoitusvelvoitteet tietoturvaloukkauksista, poikkeamien käsittely, sekä käytäntöjen ja järjestelmien jatkuva valvonta, auditointi ja parantaminen. Lainsäädäntö usein jakaa vastuun tiedon omistajaan (data controller) ja käsittelijään (data processor).

Tietoturvalainsäädäntö rakentuu osin kansallisista säädöksistä ja osin laajalti EU-tasoisista säädöksistä. EU-säädökset, kuten yleinen tietosuoja-asetus ja erilaiset kyberturvallisuutta koskevat direktiivit, ohjaavat kansallista sääntelyä ja harmonisivat vaatimuksia. Kansallinen valvonta ja seuraamukset riippuvat maasta, mutta valvontaviranomaiset voivat määrätä toimenpiteitä rikkomusten varalta. Lainsäädäntöä noudattavat organisaatiot osoittavat sitoutumisen tietoturvaan sekä riskienhallintaan ja luovat alustan turvallisille digitaalissovelluksille.