Tietokoneanimaatio

Tietokoneanimaatio on liikkuvan kuvan luomista tietokoneella. Sillä voidaan tuottaa sekä kaksi- että kolmiulotteisia kuvia, jotka lopulta renderöidään katselijalle. Sitä käytetään elokuvissa ja televisiossa, videopelien tuotannossa sekä mainonnassa, simulointi- ja visualisointiprojekteissa.

Historian varhaisvaiheet ulottuvat 1960- ja 1970-luvuille. Esimerkkejä ovat Ed Catmullin vuonna 1972 tekemä A Computer Animated Hand sekä myöhemmät kehitysaskeleet, jotka mahdollistivat monimutkaisemman animaation. Merkittävä virstanpylväs oli Toy Story (1995), joka oli ensimmäinen kokonaan tietokoneella luotu pitkä animaatioelokuva. Sen jälkeen tekniikat yleistyivät elokuvatuotannossa, televisiossa ja peleissä, ja 3D-animaatio on kehittynyt monipuoliseksi työkaluksi sekä realistisessa että tyylitellyssä ilmaisussa.

Teknisesti tietokoneanimaatio jaetaan 2D- ja 3D-tekniikoihin. 2D-animaatio voi perustua piirroksiin tai vektorigrafiikkaan, ja liikkeet syntyvät avainruutu- tai tweening-menetelmillä. 3D-animaatio rakentuu mallinnuksesta, riggaatusta, tekstuurauksesta, valaistus- ja varjostuksesta sekä renderöinnistä; liikkeet voivat pohjautua avainruutuihin, fysiikkasimulointeihin ja joskus motion captureiin.

Työprosessi koostuu esituotannosta, tuotannosta ja jälkituotannosta. Esituotannossa laaditaan tarina, storyboard ja animatic. Tuotannossa mallinnetaan, teksturoidaan, rigataan ja animoidaan sekä huolehditaan valaistuksesta ja renderöinnistä. Jälkituotannossa tehdään compositing, värikorjaus, ääni ja editointi. Nykyisin reaaliaikainen renderöinti ja pelimoottorit sekä virtuaalinen tuotanto nopeuttavat prototyyppien ja kokeilujen tekemistä. Käytössä ovat sekä kaupalliset ohjelmistot (esim. Maya, 3ds Max, Cinema 4D) että avoimen lähdekoodin vaihtoehdot kuten Blender.