Tiedonkeruumenetelmiä

Tiedonkeruumenetelmät tarkoittavat tutkimuksessa käytettäviä tapoja kerätä tietoa vastaamista varten. Niiden valinta riippuu tutkimusongelmasta, halutusta datan ominaisuudesta ja resursseista. Menetelmät voivat tuottaa kvalitatiivista tietoa (kontekstin ymmärtäminen) tai kvantitatiivista tietoa (mittaukset ja tilastollinen yleistettävyys).

Keskeinen luokitus on kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset menetelmät. Kvantitatiivisissa keskitytään määrälliseen dataan ja tilastolliseen yleistettävyyteen; esimerkkejä ovat kyselyt, kokeet ja digitaaliset mittaukset. Kvalitatiivisissa painottuvat syvällinen ymmärrys ja kontekstuaalinen kuvaus; esimerkkejä ovat haastattelut, havainnointi ja dokumenttianalyysi.

Yleisimmät menetelmät: haastattelut (rakenteelliset, puolistrukturoidut, ei-strukturoidut), fokusryhmät, kyselyt ja verkkokyselyt, havainnointi (osallistuva tai ei), sekä arkistodokumenttien ja sisällönanalyysin käyttö. Kokeelliset asetelmat voivat tuottaa kontrolloitua kvantitatiivista dataa; sekundaarisia aineistoja kuten tilastoja ja sähköisiä tietoja voidaan hyödyntää myös ilman uutta keruuta.

Eettiset ja laadulliset näkökohdat ovat keskeisiä: tutkijan on varmistettava suostumus, anonymisointi ja tietosuoja sekä minimoitava riski osallistujille. Laadunvarmistuksessa korostuvat validiteetti, reliabiliteetti ja triangulaatio sekä huolellinen otanta ja pilottitutkimus. Tiedonkeruumenetelmien valinta vaikuttaa tutkimuksen luotettavuuteen, päivitettävyyteen ja sovellettavuuteen.