Testaustekniikoiden

Testaustekniikoiden tarkoituksena on tarjota systemaattisia keinoja ohjelmisto- ja järjestelmätestaukseen laadun varmistamiseksi sekä virheiden ja riskien löytämiseksi. Niitä voidaan tarkastella useista näkökulmista, mutta yleisimmät jaot ovat staattiset ja dynaamiset tekniikat sekä mustan laatikon, valkoisen laatikon ja harmaan laatikon lähestymistavat.

Staattiset tekniikat keskittyvät tuotteen koostumukseen ja dokumentaatioon ilman ohjelmiston suoraa suoritusta. Esimerkkejä ovat koodikatselmointi, lähdekoodin analyysi, turvallisuustarkastukset sekä vaatimusten ja suunnittelun tarkastusmenettelyt. Staattiset menetelmät auttavat havaitsemaan virheitä varhaisessa vaiheessa ja voivat tukea laatu- sekä turvallisuusvaatimusten varmistamista.

Dynaamiset tekniikat puolestaan kohdistuvat ohjelmiston ajamiseen ja käyttäytymiseen. Mustan laatikon testauksessa testit perustuvat ulkoisiin vaatimuksiin ilman tietoa sisäisestä rakenteesta, kun taas valkoisen laatikon testauksessa hyödynnetään koodin ja rakenteen tuntemusta. Harmaan laatikon lähestymistavassa yhdistyvät molempien tiedot. Dynaamisia tekniikoita täydentävät muun muassa stressi- ja suorituskykytestaus sekä käytettävyyskokeet.

Testaustekniikoita sovelletaan myös design- ja mallinnustasolla, kuten rajatapauksien analysoinnissa, yhtäjakso- ja päätöstaulukko -menetelmissä sekä tilalähtöisessä testauksessa. Exploratory-testaus sekä riskiperusteinen testaus täydentävät muita lähestymistapoja.

Testausten toteutuksessa käytetään usein standardeja ja ohjeistuksia, kuten ISTQB:n käytännöt sekä IEEE 829/ISO/IEC/IEEE 29119 -normeja, jotka ohjaavat testidokumentaatiota, suunnittelua ja raportointia.