Termoparitekniikkaa

Termoparitekniikkaa tarkoittaa lämpötilan mittaamista ja säätöä käyttämällä termopareja, jotka muodostavat sähköjännitteen, kun kaksi erilaista metalleista johtoa yhdistetään. Termopari koostuu kahdesta eri metallista valmistetusta langasta, jotka hitsataan yhteen yhteen liitoskohtaan (hot junction). Kun liitos kuumenee, Seebeck-ilmiön seurauksena syntyy pieni jännite, jonka suuruus on suhteessa lämpötilaeroon kylmäliitokseen nähden. Jännite mitataan kylmäliitoksella ja muutetaan lämpötilaksi kalibroinnin sekä kylmäliitoksen kompensaation avulla.

Tyypillisiä termoparien tyyppejä ovat Type K (Chromel–Alumel), Type J (Iron–Constantan), Type T (Copper–Constantan) sekä Type N (Nicrosil–Nisil). Joka tyypillä on omat mittausalueensa ja ominaisuutensa, kuten herkkyys ja kesto korroosiolle, minkä vuoksi valinta riippuu mitattavasta lämpötilasta, ympäristöstä ja halutusta tarkkuudesta. Type K on yleisesti käytetty teollisuudessa, Type T soveltuu matalille lämpötiloille, ja Type N tarjoaa hyvän suorituskyvyn laajoilla alalämpötiloilla sekä korkeammilla lämpötiloilla.

Käyttöön liittyy kylmäliitoksen kompensointi, oikean kalibroinnin tekeminen sekä asianmukaisten johtojen, eristysten ja suojakoteloiden käyttö. Termoparitekniikkaa hyödynnetään laajasti prosessimittauksessa, laboratorioympäristöissä sekä energiateollisuudessa, sekä ilmailu- ja konepajateollisuudessa. Sen etuja ovat laaja lämpötilakantama, nopea vasteaika ja kustannustehokkuus, mutta pitkäaikainen vakaus ja rakenteellinen kestävyys voivat vaatia säännöllistä kalibrointia ja huoltoa.