Temperoinnin

Temperoinnin on lämpökäsittelyprosessi, jota käytetään terästen ja joidenkin muiden metallien kovuuden, sitkeyden ja sisäisten jännitteiden hallitsemiseksi kovettamisen jälkeen. Tavoitteena on muuttaa martensiittinen rakenne kohti tasapainoisempaa yhdistelmää kovuutta ja kestävyyttä sekä vähentää halkeilua ja muodonmuutoksia käytössä.

Prosessi suoritetaan lämmittämällä materiaali temperointilämpötilaan, joka riippuu teräksen tyypistä ja halutuista ominaisuuksista. Lämpötilaa pidetään hetken ajan ja osa jäähdytetään hallitusti, usein ilmaan, öljyyn tai veteen. Mikroskoopillisesti temperointi muuttaa martensiittia ja edistää karbidien pieniksi kiteiksi muodostumista, jolloin karkaisun jälkeen saavutetaan paremmin kulutuksenkestävyyttä ja jännitysten purkua.

Vaikutukset ja suunnittelu: Temperoinnin ansiosta kovuus laskee hieman, mutta iskunkestävyys ja sitkeys paranevat. Mitä korkeampi temperointilämpötila, sitä suurempi on sitkeys ja pienempi kovuus; matalammilla lämpötiloilla korostuvat kovuuden säilyminen ja jännitteiden väheneminen. Eri lämpötilat tuottavat erilaista tasapainoa materiaalin ominaisuuksien välillä. Yleisiä alueita ovat matala (noin 150–250°C), keskitaso (noin 250–450°C) ja korkea temperointi (noin 450–650°C).

Riskejä ja käytäntö: Joillakin seoksilla, erityisesti sisältäessä epäpuhtauksia, voi esiintyä temper embrittlement -kestävyyden heikkenemistä tietyissä lämpötilaväleissä. Sopiva lämpötilan valinta, seuranta ja laadunvarmistus ovat olennaisia osia temperoinnin suunnittelussa.