Temperaattuurit

Temperaattuurit on vähemmän käytetty muoto sanasta temperatuurit, jolla viitataan kappaleen tai järjestelmän lämpötilaan. Lämpötilaa käytetään kuvaamaan sen lämpötilan astetta suhteessa referenssipisteisiin, ja termi esiintyy erityisesti tieteellisessä ja teknisessä kontekstissa. Suomen kielessä yleisimmät muodot ovat kuitenkin lämpötilat tai temperatuurit, mutta termiä temperaattuurit voi nähdä erikoisalan tekstissä.

Lämpötilan mittaus ja yksiköt perustuvat tehon ja aineen tilallisiin ominaisuuksiin. Yleisimpiä mittausvälineitä ovat termometrit sekä sähköiset lämpötilasensorit kuten RTD- ja termopaariteknologiat. Kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä (SI) käytetään kelviniä (K) sekä laajasti Celsius-asteikkoa (°C) ja harvemmin Fahrenheit-asteikkoa (°F). Konversiot ovat helposti määritettävissä: Celsius on kelvinin vähennetty 273,15, Fahrenheit on Celsius kerrottuna 9/5 plus 32.

Fyysinen perusta: lämpötila kuvaa ainejärjestelmän hiukkasten kineettisen energian keskimääräistä tasoa, ei niinkään kokonaisenergian määrää. Siksi lämpötila ja lämpö ovat eri asioita. Absoluuttinen nollapiste on 0 K (−273,15 °C), jossa aineen partikkelien liike pysähtyisi teoreettisesti. Lämpötiloilla on myös mittaustavan subjektiivinen ja mittausolosuhteista riippuva luonne; kalibrointi, ympäristö, kontaktipinnoitteiden lämmönjohtavuus ja mittausmenetelmä vaikuttavat tuloksiin.

Sovellukset ja kontekstit ovat laajat: meteorologia ja ilmasto-ennusteet, teollisuusprosessit, rakennusten ilmanvaihto, biologia ja lääketiede sekä elintarvikkeiden säilyvyys. Lämpötilan hallinta on keskeistä sekä tutkimuksessa että arkipäivän tekniikassa.