Tehonlisäyksen

Tehonlisäyksen tarkoittama parannus viittaa moottorin suorituskyvyn kasvattamiseen valmistajan määrittämien arvojen yläpuolelle. Yleisesti tavoitteena on lisätä sekä huippu- että vääntömomenttia sekä parantaa vasteaikaa kaasun liikkeellelähdössä. Tehoa mitataan yleensä kilowatteina (kW) tai hevosvoimina (hp), ja lisäksi tarkastellaan vääntöä (Nm).

Keinot teholisäyksen saavuttamiseksi voivat olla sekä mekaanisia että ohjelmallisia. Mekaanisia keinoja ovat turboahdin tai kompressori, tehokkaampi ilmanotto sekä jäähdytys, esimerkiksi intercooler. Ohjelmallisia keinoja ovat ECU:n uudelleensäätö sekä polttoaineen ruiskutuksen ja sytytyksen ajoituksen optimointi. Lisäksi voidaan parantaa pakoputkistoa sekä käyttää kevyempiä komponentteja, jolloin energiaa saadaan siirrettyä tehokkaammin ja vastusta voidaan vähentää.

Tehonlisäyksen arviointi ja mittaus tapahtuvat usein dynometrillä, jossa mitataan suurin teho ja vääntö sekä teho-vääntökäyrä. Käytännön vaikutuksia voidaan lisäksi arvioida koeajolla erilaisissa ajo-olosuhteissa, kuten kiihdytyksessä ja kiertonopeuksiltaan erilaisissa tilanteissa.

On tärkeää huomioida, että tehostamisessa on kustannuksia ja riskejä: suurempi lämmöntuotanto ja kuormitus voivat heikentää moottorin kestävyyttä sekä lisätä huoltoja. Modifikaatiot voivat vaikuttaa takuun raukeamiseen ja olla laillisesti rajoitettuja julkisella trafilla käytettävissä ajoneuvoissa. Emissio- ja meluvaatimukset voivat asettaa lisärajoituksia. Tehonlisäystä käytetään yleisesti harrasteautoilussa ja kilpa-ajossa sekä joissakin merimoottoreissa tai teollisissa sovelluksissa.