Taseomaisuus

Taseomaisuus on taseessa esitettävä taloudellinen resurssi, jota yritys kontrolloi aiempien tapahtumien seurauksena ja jonka odotetaan tuottavan tulevia taloudellisia hyötyjä. Se kattaa aineelliset omaisuuserät (esim. rakennukset, koneet, laitteet), aineettomat omaisuuserät (esim. patentit, ohjelmistot, liikearvo) sekä rahoitusomaisuutena luokiteltavat (esim. sijoitukset, saamiset). Omaisuus jaetaan yleensä lyhytaikaisiin (kiertoon liittyvät varat, joiden realisoitumisen odotetaan tapahtuvan vuoden kuluessa) sekä pitkäaikaisiin (käyttöomaisuus ja muut pitkävaikutteiset varat) omaisuuseriin.

Taseomaisuuden tunnistus ja mittaus tapahtuu alkujaan hankintahinnalla. Sen jälkeen arvoa voidaan muuttaa poistojen ja mahdollisen arvonalentumisen kautta. Joissakin tilinpäätösstandardeissa tase-omaisuutta voidaan arvostaa uudelleen käypään arvoon, jolloin muutokset heijastuvat omaisuuserien arvoon. Yleisesti käytetyt mittausmallit ovat kustannusperusteinen malli sekä, tietyille omaisuuserille, uudelleenarvostusmalli.

Poistot ja amortisaatio: aineelliset omaisuuserät poistetaan taloudellisen vaikutusajan kuluessa, kun taas aineettomat omaisuuserät (kuten ohjelmistot ja liikearvo) amortisoidaan. Mikäli arvonalentuminen osoittaa tasearvon olevan suurempi kuin palautuva arvo, kirjataan arvonalentuminen.

Taseomaisuus näkyy taseessa omistettuina varoina ja vaikuttaa yrityksen taloudelliseen asemaan sekä tulokseen ja kassavirtoihin. Sen kehitys heijastaa investointeja, käyttöä ja taloudellista tilannetta.