Tartuntareittien

Tartuntareittien käsite viittaa reitteihin, joiden kautta patogeeni siirtyy tartunnan saaneelta yksilöltä vastaanottavalle yksilölle tai ympäristöön. Ne kuvaavat, miten tartunta tapahtuu käytännössä ja mitkä tekijät vaikuttavat siirtymiseen. Tartuntareittejä tarkastellaan sekä yksilö- että populaatiotasolla infektiotutkimuksessa ja terveydenhuollon riskinarvioinnissa.

Yleisimmät tartuntareitit voi jakaa useisiin kategorioihin. Suora tartunta tapahtuu välittömästi ihmisen ja toisen ihmisen välillä, esimerkiksi kosketuksen, ruumiinesteiden tai seksuaalisen kontaktin kautta. Välillinen tartunta tapahtuu esineiden tai pintojen, eli fomiteiden, kautta. Pisaratartunta leviää suurten pisaroiden välityksellä lähietäisyydellä esimerkiksi yskimisen tai aivastelun yhteydessä. Ilmaverkko tai ilma- leviävä tartunta tarkoittaa pienempien hiukkasten ja aerosolin siirtymistä ilman avulla pidemmille etäisyyksille. Välitteisesti tartuntareitteihin lukeutuvat myös vektorikantajat, kuten hyönteiset, sekä elintarvikkeiden tai veden välityksellä tapahtuva tartunta (elintarvikkeiden ja veden välityksellä). Lisäksi voidaan erottaa suora ja epäsuora vertikaalinen (äiti–lapsi) sekä terveydenhuollon kontekissa tapahtuva iatrogeeninen tartunta.

Esimerkkejä: herpes- ja HIV-tartunnat voivat edustaa suoraa kontaktia; norovirus voi levitä pinnoilta fomitein välityksellä; influenssa ja COVID-19 liittyvät osittain pisarat- ja ilmaverkkoihin; tuberkuloosi on klassinen esimerkki ilmassa leviävästä tartunnasta; malariaa ja denguea puolestaan välittävät hyönteiset; koleran ja muiden pilaantuneen veden- tai elintarvikkeen välityksen riskit kuuluvat elintarvike- ja vesivälitteisiin reitteihin.

Tartuntareittien ymmärrys ohjaa infektioiden torjuntaa ja terveydenhuollon käytäntöjä, kuten käsihygieniaa, ilmanvaihtoa, maskin käyttöä, rokotuksia, elintarvikkeiden turvallisuutta sekä vektorien hallintaa. Se on keskeinen osa tartuntatautien ehkäisyä ja seurantaa.