Tarkistuslukujen

Tarkistusluvut ovat numeroita tai kirjaimia, jotka lisätään tietoon varmistamaan sen eheys ja havaitsemaan virheet. Niitä käytetään monilla aloilla, kuten tietoliikenteessä, tietokannoissa ja kirjanpidossa. Tarkistusluvun perusidea on, että se lasketaan alkuperäisestä datasta käyttäen tiettyä algoritmia, ja tämä laskettu arvo tallennetaan yhdessä datan kanssa. Kun dataa myöhemmin tarkistetaan, sama algoritmi ajetaan uudelleen datalle, ja tuloksena saatua tarkistuslukua verrataan tallennettuun arvoon. Jos ne eivät täsmää, data on todennäköisesti vioittunut tai sitä on muutettu.

Yksinkertaisin tarkistuslukumenetelmä on pariteettibitti, jota käytetään usein yhden bitin virheiden havaitsemiseen. Monimutkaisemmat menetelmät, kuten tarkistussummat (esim. CRC - Cyclic Redundancy Check) ja kryptografiset tiivisteet (esim. SHA-256), voivat havaita useampia virheitä ja jopa muunnokset datassa. Tarkistuslukujen valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista virheiden havaitsemisen herkkyyden ja laskentatehon suhteen. Ne eivät kuitenkaan yleensä pysty korjaamaan virheitä, ainoastaan havaitsemaan niiden esiintymisen. Niiden tehokkuus perustuu siihen, että pienikin muutos alkuperäisessä datassa aiheuttaa yleensä suuren muutoksen lasketussa tarkistusluvussa.