Tapaustutkimus

Tapaustutkimus on tutkimusmenetelmä, jossa painottuu ilmiön syvällinen, kontekstuaalinen ymmärtäminen rajatussa tapauksessa tai tapauksissa. Tapaukset voivat olla yksittäinen organisaatio, yhteisö, tapahtuma tai henkilö, ja tutkimus voi nojata sekä laadullisiin että määrällisiin elementteihin, vaikka painotus on tavallisesti laadullisessa aineistossa. Tapaustutkimuksen tavoitteena on tarjota huolellisesti kuvaava ja tulkinnallinen ymmärrys ilmiöstä sekä sen kontekstisidonnaisista tekijöistä.

Tyyppitapauksia ovat intrinsic tapaustutkimus, jossa keskeinen tarve on ymmärtää tapausta itsessään, sekä instrumentaalinen tapaustutkimus, jossa tapaus palvelee ilmiön yleisempiä kysymyksiä. Monitapaustutkimuksessa tutkitaan useita tapauksia, jolloin pyritään löytämään vertailukohdat ja laajemman lainalaisuuden.

Aineiston keruu tapahtuu usein useasta lähteestä: haastattelut, havainnointi, dokumentit ja artefaktit. Data analysoidaan useimmiten teemoittelun tai koodaamisen sekä vertailuanalyysin keinoin. Hyviä käytäntöjä ovat runsas kuvaus (thick description), triangulaatio, jäsenkorjaus ja läpinäinen analyysiprosessin dokumentointi.

Tutkimukselliset vahvuudet ovat syvällinen konteksti- ja ilmiöymmärrys sekä mahdollisuus tarkastella monimutkaisia syy-seuraussuhteita. Rajoitteita ovat rajallinen yleistettävyys sekä tutkimuksen subjektiivisuus ja suuri panostus sekä aika. Eettisesti tapaustutkimus edellyttää informoitua suostumusta, yksityisyyden suojelua ja tapausten anonymisointia.